Leikkoruusut viihtyvät syvässä vedessä. 
Täytä maljakko puhtaalla vedellä. Ruusut juovat paljon, joten vettä on lisättävä tarvittaessa. Lisää vettä tarpeen mukaan. Vesi ei saa päästä loppumaan.

Maljakkoon laitettavan veden lämpötilalla on suuri  merkitys. 
Noin 40 asteinen vesi ruusulle ovat parempi vaihtoehto, kuin kylmä vesi.

Paras tapa varmistaa ruusun kestävyys on käyttää leikkokukkavirkistettä. 
Kukkavirkiste on hyvä yleisvirkiste, mutta se sopii erityisesti ruusulle. Virkisteet sisältävät mm. sokeria, joka antaa kukalle energiaa. Muut aineosat ehkäisevät bakteerin kasvua vedessä ja pitävät maljakkoveden kirkkaana. Joskus sokeripitoiset virkisteet voivat aiheuttaa laikkuja ruusujen lehtiin.

Leikkaa varsien tyviin uusi imupinta ennen maljakkoon laittamista. 
Tee se terävällä veitsellä viiltämällä viistosti tyvestä n. 2-3 cm pala pois. Puhdas ja ehjä solukko varren tyvessä varmistaa vedelle esteettömän pääsyn varren johtojänteisiin.

Poista ylimääräisiä lehtiä. 
Mitä enemmän ruusuissa on lehtiä, sitä enemmän ne haihduttavat. Jossakin tilanteessa varsi ei kykene kuljettamaan haihdutusta vastaavaa määrää vettä ja ruusu alkaa nuokkua.

Veden pinnan alle jäävät lehdet on aina syytä poistaa. 
Ne lisäävät veden epäpuhtauksia ja bakteerikasvua, jotka voivat tukkia varsien johtojänteitä.

Sijoita ruusut paikkaan, jossa ne eivät ole alttiina vedolle, kuumuudelle tai auringon paahteelle

 

On hyviä ja huonoja käsittelyniksejä

Monella ammattilaisella ja harrastelijalla on omia käsittelyniksejä. Osa niistä on hyvin perusteltuja. Toiset taas voivat aiheuttaa haittaa:

Kuoren raapiminen varren tyvestä.
Emme suosittele. Raapiminen tuo veteen epäpuhtauksia, jotka vaikuttavat haitallisesti ja lisäävät myös bakteerikasvua vedessä.

Varren tyvien keittäminen. 
Emme suosittele. Käsittelystä on runsaasti vaivaa, eikä vaikutuksesta ole tieteellistä näyttöä.

Sitruunasoodaa maljakkoveteen. 
Sitruunasoodan sokeri antaa ruusulle energiaa ja orgaaniset hapot voivat vähentää bakteerikasvua.

Aspiriini maljakkoveteen. 
Voi auttaa pitämään veden puhtaana.

Sokerinpala veteen. 
Monissa leikkokukkavirkisteissä sokeri on yhtenä aineosana. Voi antaa lisää maljakkopäiviä.

Varsien murskaaminen. 
Emme suosittele. Murskaaminen tuo veteen epäpuhtauksia, jotka vaikuttavat haitallisesti.

Puuhiilen pala veteen.
Hiili saattaa sitoa itseensä veden epäpuhtauksia. On tuskin ainakaan haitaksi.

Paras keino varmistaa ruusujen kestävyys on käyttää tarkoitukseen kehitettyä leikkokukkavirkistettä.


Nuutuneen ruusun ensiapu

Tuoreetkin ruusut pyrkivät joskus nuutumaan; alussa kukat pehmenevät ja alkavat lopulta nuokkua. Se on merkki siitä, että ruusut haihduttavat vettä enemmän kuin varret kykenevät kuljettamaan. 

Seuraavilla ohjeilla saat nuokahtaneet ruusut virkoamaan:

- Pese maljakko ja täytä se puhtaalla vedellä.
- Poista ruusuista lehtiä. Mitä vähemmän ruusuihin jää lehtipinta-alaa, sitä vähemmän ne haihduttavat.
- Leikkaa ruusujen tyveen uudet imupinnat vinosti terävällä veitsellä noin 2-3 cm:n päähän tyvestä.
- Ruusujen toipumista helpottaa, jos kääräiset ruusujen ympärille sanomalehtipaperin ennen kuin laitat ne veteen. Jos mahdollista, sijoita maljakko vaikkapa yön ajaksi viileään paikkaan, ei kuitenkaan pakkaseen. Poista paperi kun ruusut ovat toipuneet.
Älä sijoita maljakkoa vetoiseen tai paahteiseen paikkaan.


Kun mikään ei enää auta, ruusut voi aina kuivata

Sido ruusut kimpuksi ja ripusta kukat alaspäin paikkaan, jossa ne kuivuvat nopeasti, esimerkiksi lämpöpatterin yläpuolelle. Suora auringon paahde voi haalistuttaa kukkia. Tosi kukkien ystävä kuivattaa kukat kuivahiekassa. Aiheesta löytyy lisää tietoa alan kirjoista. 

Ruukkukukat ja viherkasvit

• Pääsääntöisesti kukkivat kukat viihtyvät auringossa ja viherkasvit puolivarjossa tai varjossa. Kasveja on hyvä suojata liialta auringolta, varsinkin keväisin. Kysy puutarhurilta tai floristilta lajikohtaiset ohjeet.

• Kasteluveden on hyvä olla haaleaa. Vesimäärä vaihtelee huomattavasti kasvikohtaisesti.

• Tasainen kosteus on useimpien kasvien mieleen. Pitkäaikainen kuivuus tai märkyys taas haittaa kasvia kuin kasvia.

• Ajoittainen sumuttaminen tekee kasveille hyvää kuivassa huoneilmassa. Poikkeuksena kuitenkin pehmeälehtiset kasvit.

• Atsalea viihtyy puolivarjoisassa. Pimeän aikana se vaatii paljon vettä. Jos atsalea pääsee kuivahtamaan, upota se kokonaan huoneenlämpöiseen veteen. Suihkuta silloin tällöin lehtiä ja nuppuja.

• Ruusubegonia viihtyy valossa, mutta ei pidä suorasta paahteesta. Se voidaan sijoittaa sisään tai ulos ruukkuun sateelta suojattuun paikkaan. Begonian lehtiä ei tule suihkuttaa. Kastelun tulee olla säännöllistä ja sen yhteydessä mieto lannoitus. Kuihtuneet kukat on hyvä poistaa.

• Esikko viihtyy valoisassa ja viileässä paikassa. Runsas ja säännöllinen kastelu miedolla lannoituksella.

• Joulukaktus ei siedä suoraa paahdetta eikä liikaa kuivuutta. Kun kukkiminen on alkanut, sitä ei kannata siirtää.

• Joulutähti ei saa päästä kuivumaan, vaan vaatii tasaisen kosteuden. Lannoitus ei ole välttämätöntä, mutta parantaa kasvin kestävyyttä. Joulutähti on arka vedolle ja viihtyy valossa.

• Paavalinkukka (Saintpaulia) ei viihdy paahteessa. Paras paikka on puolivarjoinen ikkuna. Kasteluvesi annetaan aluslautasen kautta, jottei sitä roisku lehdille. Kastelu on kasvukaudella runsasta ja lannoitus kesällä säännöllistä. Kuihtuneiden kukkien poistaminen edistää kukkimista.

• Ruukkuruusu viihtyy valoisassa, muttei auringonpaahteessa. Runsas kastelu ja lannoitus takaavat hyvän kasvun ja kukinnan. Viihtyy sekä ulkona että sisällä.

• Tulilatvaa ei tarvitse kastella tai lannoittaa paljoa. Voidaan sijoittaa ulos paahteiseenkin paikkaan. Tulilatva ei vaadi runsasta kastelua eikä lannoitusta.

Näin saat kukkakimpun kestämään kauemmin:

1. Avaa pakkaus mahdollisimman pian ja leikkaa varsiin uudet imupinnat terävällä veitsellä (ei saksilla). 

2. Käytä oikean kokoista maljakkoa tai lyhennä kimppua maljakkoon sopivaksi. Mikäli lyhennät kimppua huolehdi ettei vesipinnan alapuolelle jää lehtiä.

3. Täytä maljakko puhtaalla vedellä. Maljakossa tulisi olla vettä sidontakohtaan saakka. Ruusuilla oikea määrä vettä on 1/3 varren korkeudesta. Käytä leikkokukkavirkistettä, joka pitää maljakkoveden pidempään puhtaana. Vaihda kuitenkin uusi vesi maljakoon 2 päivän välein. Uusimpien suositusten mukaan vesi tulisi aina olla kylmää. Kukat on aina esikäsitelty Kukkatalon toimesta ennen kimpun sitomista.

• Ennen maljakkoon laittamista katkaise tulppaanien tyvestä noin centin pala terävällä veitsellä leikaten
• Laita tulppaanit kylmään veteen. Tulppaaneille vähän vettä. Matalassa vedessä pitäminen hillitsee tulppaanin varren venymistä maljakossa. Huolehdi, että vesi ei pääse loppumaan.
• Tulppaanit kestävät pidempään, jos siirrät ne yön ajaksi esimerkiksi viileään eteiseen tai kylmäkaappiin.
• Tulppaanit kestävät kauemmin, jos laitat maljakkoon lunta tai vaikka pakkasesta muutaman jääpalan.

Jokainen hääpäivä on kukkien arvoinen.

Erinomainen tilaisuus on muistaa tärkeintä ihmissuhdetta hää-, kihla-, rekisteröitymisen vuosipäivänä.

Oman hääpäivän muistaminen ilahduttaa varmasti läheistäsi ja vielä enemmän hän ilahtuu saadessaan juhlan kunniaksi kukkia. 

 

1. Pumpulihääpäivä

2. Paperi

3. Nahka

4. Keramiikka

5. Puu

6. Sokeri

7. Villa

8. Pronssi

9. Kromi

10. Tinahääpäivä

11. Teräs

12. Silkki

12,5. Kupari

13. Pitsi

14. Norsunluu

15. Kristalli

20. Pronssi

25. Hopeahääpäivä

30. Helmi

35. Koralli

40. Rubiini

45. Safiiri

50. Kultahääpäivä

55. Smaragdi

60. Timantti

65. Kruununtimantti

75. Rautahääpäivä

Suru, osanotto

Purjehdus on päättynyt.
Meri huokaa rantakiviin.
Veden yllä linnun lento aamuaurinkoon.
On muuton aika.

Kulje kerallamme, voimanlähteenä lähellä.
Elä muistoissa mukanamme, sävelinä sielussamme.
Elämämme enkelinä, taivaan veräjän takana.

Surun kyynelten keskeltä, loistavat onnellisten muistojen kultaiset säteet. 

Ei yllättäin äkkiä kuitenkin, hiljeni sydän rakkahin. 
Jäi vain tuska ja kaipuu sanaton, mut tiedämme sun hyvä olla on. 

Emme katoa taivaisiin, emme maan multiin 
vaan muutamme rakkaittemme sydämiin, 
sieltä maailmaa tervehtien, 
heidän jokaisessa teossaan ihmiseen. 

Me yhdessä elomme polkuja hyvin nuoresta asti teimme 
ja halki elämän aallokon yhteistä purttamme veimme. 

Katkesi pienen linnun lento, sävel jäi - se heläjää. 

Rakas lapsemme pienoinen, nuku suojassa taivaan enkelien. 
Enkeli uneen sinut tuudittaa, enkelit meitäkin lohduttaa. 
Me tiedämme, et ole siellä yksin. 
Kuljet sielläkin, kulta, käsityksin. 

Enkeli pieni ja valkoinen, tuli mukanaan lämpö taivainen. 
Tarttui käteen lapsen pienen, lapsen mukanaan taivaaseen vieden. 

Syliin pieni suljettakoon, liehutelkoon häntä hiljaa. 
unen maahan uinumaan, unettaren syliin suureen. 
Rakkaallemme linnun siivet, lentämähän, liitämähän 
tähtiä tavoittamahan. 

Nukkuos alla kukkaisen kunnahan, nukkuos niinkuin helmassa äidin armaan. 

Vain henkäyksen verran elos kesti, vain silmänräpäyksen tuskas syvä. 
Vaan helmaa lempeään, kuin peltoon jyvä, 
Nukahdat hiljaa, uinut rauhaisasti. 

Niin varhain lähdit rauhan maille, ja koti jäänyt on lasta vaille. 
Puhdas olit, valkeampi lunta, nuku, lapsi, syvää ikiunta. 

Tuli päiviä kirkkaita, onnellisia, tuli päiviä tuskan täyttämiä. 
Nämä kaikki nyt muistoissa yhteen liittäen, 
Sinua rakas kaivaten, matkasta kiittäen. 

On ikävää, jota ei voi ilmaista. 
On kaipuuta, jota mitkää teot eivät voi täyttää. 
Ja on rakkautta, joka ei vaadi muuta kuin sydämen hiljaisuutta. 

Kuljemme nyt kuunnellen, on poissa jotain hyvää. 
Tätä emme tavoita katsellen, vaan tunnemme kaipuuta syvää.

Minne meri ja taivas kantaa,
minne aalto ja tuuli käy.
Siellä nouseva aurinko hohtaa ja
lempeän rauhan antaa.

Kun tulkita vois
kaiken tarkoituksen.
Me jäämme vaiti
hiljaa nöyrtyen.

Kun suru häipyy
tulevat muistot
ja jokainen niistä 
koskee yksitellen.

Niin lyhyt on askel
ajasta ikuisuuteen,
niin kapea raja
välillä taivaan ja maan.

Kotiin valkeaan uuteen
viimeinen venhe vie.
Lempeään hiljaisuuteen
kulkijan päättyy tie.

Kevyt autuas, pieni aivan, 
enkeli viaton, joka jälkeen leikkinsä 
vaivan nukkunut on.

Olit niin kuin tähdenlento, 
lapsukainen, pieni hento. 
Valon loit sä kotihimme, 
ikikaipuun sydämiimme.

Hyvä on katsella tähtien kaikkeusrataa.
Hyvä on tuntea, pieni on ihminen.
Hyvä on raueta - kadota kokonaan,
kädelle ikuisen.

Me kaikki tapaamme jälleen. 
Me sinua aina kaipaamme, 
me sinua aina muistamme. 

Murheeseen lohtua tuo 
muistosi kaunis ja valoisa. 

Ikiliekki ihmisen henki on, 
se on syttynyt säteistä auringon ja 
päivän puoleen se halaa. (Aarni Kouta) 

Hyvän ihmisen muisto 
miten se mieltä lämmittää. 
Miten aina sen soinnusta sieluun 
sävel pieni soimaan jää. 

Kauniina kaartui kulkemas taival, 
puhtaana piirtyi kuin valkea pilvi 
taivaan suvista sineä vasten. 

Nuku hyvin, sydämissämme on asuntosi. 

Et ole ikiunessa, et ole poissa 
Olet tuhat tuulta puistikoissa, 
olet valon välke aallokossa, 
olet timantti hankien loistossa. 
Et jättänyt meitä, et ole vaiti, 
olet lintujen laulu taivaalla, 
olet kuiskaus viljapellolla, 
olet henkäys rakkaasi poskella. 

Niin lähdit, enkeli kultainen, luo taivaan omien enkelten. 

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin. 

On raskasta luopua rakkaimmastaan, 
vaikka tietää: hetkeksi ainoastaan. 

Kiitos ja siunaus hiljainen myötä 
matkalle, joss' ei tuskaa, ei yötä. 

Murheeseen on kätketty toivo tulevista päivistä. 

Jokaisessa poisnukkuneessa ystävässä me kadotamme osan itsestämme, 
usein juuri sen parhaan osan. 

Hetket ovat kuin laivat, ne lähtevät armottomasti aikanaan. 
Meidän on oltava kuin satama, tyynesti kaivaten. 

Hauras hellä ihmissydän uupui mielin väsynein. 
Antoi hyvä päivä tietä, kantoi kotiin eksyneen. 

Ihana on se tie, joka meidät rauhaan vie. 

Ei kuolema ole arvoitus, joka kerran ratkeaa. 
Se on ihmisen ihana oikeus taipaleensa tehtyä nukahtaa. 

Minä ystävän parhaan kohtasin elon tuulien tuiveroissa. 
Nyt yksin taas taivallan polkuain, on ystävä viereltäin poissa. 

Surun rannalle luo muistot valoaan. 
Ei koskaan, ei koskaan muistosi valoisa jää meille unholaan.

Kerran vaan, täällä päällä maan me kuljetaan, 
ikuisuudessa, rauhan maassa jälleen kohdataan. 

Jokainen lähtö voi olla viimeinen, jokainen hyvästijättö ikuinen. 

Kauniina nauhana vuosien päivät, helminä jokainen muistoksi jäivät. 
Elämän päivien ketju on kallis, niistä ei yhdenkään kadota sallis. 

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän. 
Yht'äkkiä huomaa se päättyikin tähän. 
Kun sammui sydän läheisen. 
On aika surun hiljaisen. 

Oli sulla sydän niin lämmin hellä, oli siellä paikka meillä jokaisella. 
Mitään ei pyytänyt, kaikkesi annoit, meitä muistit ja huolta kannoit. 
Muistosi kaunis voimaa antaa, surun raskaan hiljaa kantaa. 

Sinut saatoin rannalle ihanan maan, jään sinua kyynelin kaipaamaan. 

Nuku tuoksuun kukkien, nuku lauluun lintujen. 
Nuku nuoruusunelmiin, nuku kevättoiveisiin. 

Ei kauniimmin täältä lähteä vois, 
kuin unessa hiljaa nukkua pois.

Kauniit muistot voimaa antaa, 
surun raskaan hiljaa kantaa.

Elämässä on pakko luopua
sekä vähästä, että paljosta.
Mutta lopuksi on jäljellä
vain jäähyväiset.

Missä meri kirkkaana hohtaa,
minne aallot rantaan käy.
Pitkin tyventä auringonsiltaa
säteet viimeiset painuvat
saarten ja metsän taa.

Saapui hetki elon illan,
iltana kauniin talvisen.
Uupui voimat, rauha saapui,
hiljaa vaivuit ikiuneen.

Me emme itke niitä päiviä,
jotka ovat myötäsi menneet,
vaan olemme onnellisia,
että ne päivät ovat olleet.

Pois pyyhkäisi enkeli siivellään,
tuskan varjot sun kasvoiltas.
niin tyynnä ja hiljaisna nukut nyt,
olet rauhan rannan saavuttanut.

Lähtösi koskee sydämiin,
silmät kostuu kyyneliin.